Hakuun lähdettiin mukaan, kun Hukka alkoi osoittaa ensimmäisiä merkkejä vieraiden ihmisten epäluuloisesta kyttäämisestä. Pitkään sille tehtiin lähinnä namirinkiä, joka onnistui pääsääntöisesti. Kun aloitettiin lyhyet näkölähdöt, menestys oli hieman heikompaa. Koira lähti kyllä maalimiehen perään, mutta ei meinattu millään keksiä sellaista palkkaa, joka olisi saanut koiran juoksemaan luokse asti, vaan se jäi aina huutamaan vihaisen oloisesti kahden, kolmen metrin päähän.

Useamman kuukauden talvitauko treeneistä teki kuitenkin hyvää. Nyt keväällä ensimmäisissä treeneissä se jo irtosi ääniavun perässä maalimiestä etsimään iloisesti ja jäi hiukan jopa haastamaan patukan saatuaan. Toisella kertaa yhdistettiin hakuun ilmaisuhaukku, mikä sai koiran selvästi rentoutumaan. Palkaksi vaihdettiin vinkupallo, joka antaa koiralle mahdollisuuden pitää pientä etäisyyttä "pelottavaan vieraaseen", mutta kiinnostaa kuitenkin sen verran, että vaihtokaupat ja leikkiminen sujuvat piilolta keskilinjalle tullessa.

Äänen käyttö on Hukalle luontaista ja helppoa, joten ilmaisua ei juurikaan tarvitse houkutella ulos. Se treenaa ahkerasti autossa ohikulkijoiden ja vastaantulijoiden kanssa, joten haukku on luonnostaan rytmikästä ja tasaista.. Eikä se kyllästy ikinä. Hukalla on myös jännä tapa peruuttaa haukkuessaan, joten maalimiehen kannalta tämä on ihan mukavaa, kun ei tarvitse pelätä, että koira tulee sormille. Tottiksessa taas peruuttajan viettiä on vaikea nostattaa haukulla, mutta se on jo toinen tarina.

Haku ei tosiaan ole mun lajilistalla ykkösenä, joten edelleenkin jatketaan lähinnä sosiaalistumistarkoituksessa. Jätetään ne koehaaveet vielä hamaan tulevaisuuteen :)